Kiinan keisari | |
---|---|
皇帝 | |
Keisarin lippu Qing-dynastian aikana | |
Kiinan viimeinen keisari, Pu Yi, Qing-dynastian loppuvaiheessa. | |
Virka-asunto | Kielletty kaupunki |
Perustettu | 221 eaa. |
Ensimmäinen | Qin Shi Huangdi |
Viimeinen | Pu Yi |
Lakkautettu | 12. helmikuuta 1912 |
Kiinan keisari (kiin.: 皇帝; pinyin: Huángdì) oli Kiinan yksinvaltainen hallitsija. Keisarikauden katsotaan alkaneen Qin-dynastiasta vuonna 221 eaa., kun Qin Shi Huangdista tuli yhdistyneen Kiinan ensimmäinen keisari. Hänen jälkeensä jokainen Kiinan hallitsijadynastiasta toiseen käytti keisarin arvonimeä. Keisarivalta päättyi vuoden 1911 Xinhai-vallankumouksen seurauksena, kun Kiinaa hallinnut Qing-dynastia kaatui ja viimeiseksi keisariksi jäänyt Pu Yi syrjäytettiin vuonna 1912.[1] Presidentti Yuan Shikai julisti Kiinan tasavallan vielä keisarikunnaksi vuonna 1915. Yritys palauttaa Kiina keisarikunnaksi epäonnistui, ja Kiinasta tuli tasavalta jälleen vuonna 1916.
Kiinan keisarilla oli valtavan suuri valta ja vastuu. Häntä kutsuttiin ”Taivaan pojaksi”, ja hänelle annettiin jumalallinen oikeus hallita koko kansaa. Samalla hänen odotettiin edistävän kansansa etuja eikä omiaan. Vaikka Kiinan keisari olikin absoluuttinen monarkki, oli hän riippuvainen neuvonantajiensa sisäpiiristä. Tavalliselle kansalle keisari oli täysin näkymätön, sillä hän pysytteli kuninkaallisessa palatsissa katseiden ulottumattomissa. Saada tavata valtaistuimellaan sermin takana istuva keisari oli kiinalaiselle suurin mahdollinen kunnia.[1] Keisarit asuivat vuodesta 1420 alkaen Kielletyn kaupungin palatsialueella Pekingissä.[2]